Tarinoita Keravasta ja keravalaisista

Eva Guillard:

“Synnyin Suomessa 2003, jonka jälkeen muutaman viikon ikäisenä muutin Ranskaan. Kolme vuotta myöhemmin tieni toi minut takaisin Suomeen – Keravalle.

Elämäni ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, eikä kaikki ole aina mennyt kuin Strömsössä – ennemmin sanoisin, että kaikki on mennyt kuin Keravalla. Nyt 20-vuotiaana asun täällä edelleen ja saan tehdä asioita joista nautin, koska tämä kaupunki on mahdollistanut omien unelmieni toteuttamisen aivan täysin.

Ilman Keravan upeaa musiikkiluokkajärjestelmää, en olisi saanut erittäin hyödyllistä esiintymiskokemusta, joka on pala palalta johdattanut minut kohti suurimpia unelmiani. Onhan tässä sentään tullut 15-vuotiaana koettua kilpaileminen Suomen katsotuimmassa televisiolaulukilpailussa, The Voice Of Finlandissa, jonka jälkeen olen saanut tehdä hommia laaja-alaisesti esiintyjänä.

Tämä kaupunki on antanut minun työntää jalkaa vuosi vuodelta enemmän oven väliin, kohti kaupungin vaikuttamismahdollisuuksia. Peruskoulusta alkaen, on tullut koettua niin oppilaskunnat, oppilashuoltoryhmät sekä vertaissovittelijana toimiminen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen saanut näytönpaikkoja omalle aktiivisuudelle vapaaehtoisuuden ja päätöksenteon parissa. Vuonna 2022 kaupunki myönsi minulle Vuoden vapaaehtoistoimijan tittelin, sitä kun on tullut oltua apuna muun muassa kulttuuritapahtumissa sekä nuorten asialla. Nuorista puheenollen, olen saanut viettää kolme vuotta Keravan nuorisovaltuustossa, joista kaksi olen saanut puheenjohtaa. Keravalta tie on vienyt myös valtakunnallisiin ympyröihin, sillä Suomen nuorisovaltuustojen liitto myönsi minulle vuonna 2022 Vuoden valtakunnallisen nuorisovaltuutetun tittelin. Vielä on neljäs vuosi jäljellä nuvahommissa, sitten suuntaan nokan kohti suurempaa.

Keravalla vallitsee yhteisöllisyys, joka on imaissut myös tällaisen kaltaiseni erakon introvertin ihmisvilinän sekaan. Katson ihaillen kulkemaani matkaa ja sen varrella kohtaamiani ihmisiä. Täältä on löytynyt kontakteja niin esiintymiskuvioihin kuin vaikuttajapolullenikin. Erittäin onnellinen olen siitä, että päätettyäni lukion keväällä 2023, pääsin suoraan harjoittelijaksi Keravan kaupungin viestintään.

Tässä kaupungissa on jotain, joka saa minut pysymään täällä, vaikka ystävät ympärillä ovat osittain muuttaneet suurempiin ympyröihin. Minusta täällä on kuitenkin rajattomat mahdollisuudet unelmien toteuttamiselle, jos vain ryhtyy tuumasta toimeen.

Siispä, suuret onnittelut 100-vuotiaalle Keravalle, on juhlan aika!”

Tyytyväiset junantuomat:

“Vuosi 1980 oli juuri vaihtunut, kun silmäilin sanomalehdestä asuntojen myynti-ilmoituksia. Asuntosäästäjiksi emme olleet mieheni kanssa vielä ehtineet, kun yhteistä taivalta samassa asunnossa oli takana vasta reilu vuosi.

Yllättäen silmiini sattui Keravalla myynnissä oleva yksiö. Hinta oli edullinen, sillä talon huoneistot olivat vielä pääosin erään yrityksen työsuhdeasuntoina. Niitä oli vasta alettu myydä. Ja yritys myönsi osan asunnon hinnasta lainaa. Korko oli tosin kova 11 %.

Niin siinä sitten kävi, että muutamaa päivää myöhemmin kolkuttelimme pimeänä arki=iltana puujunalla kohti Keravaa asuntoa katsomaan. Aivan suunnattoman ihastuneita emme asuntoon olleet, eikä Keravasta ollut aiempia mielikuvia kuin lapsuuden vierailuni mummoni kanssa keravalaisessa maatalossa. Paljon tuo mielikuva ei edes laajentunut illan asuntonäytössä aseman vieressä sijaitsevaan taloon.

Rohkeasti päätimme kuitenkin tarttua tilaisuuteen, kun työnantajani myönsi lainaa loput asunnon hinnasta ja ostimme asunnon ajatuksena lähteä takaisin Helsinkiin heti, kun meillä olisi mahdollisuus ostaa sieltä asunto.

Niin muuttoauto suuntasi Keravalle helmikuussa 1980. Yllättäen pieni ja kehittyvä Kerava hyvien liikenneyhteyksien ja helposti saavutettavien palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien myötä kuitenkin käänsi päämme ja meistä tuli vannoutuneita keravalaisia. Lapsille löytyi hyvin aikanaan päivähoitopaikat ja alaluokille he pääsivät perinteikkääseen punaiseen puukouluun. Koko perhe viihtyi ja harrasti Keravalla.

Nyt asumme neljännessä asunnossa Keravalla ja toinen lapsistammekin asuu täällä edelleen. Jossain vaiheessa mietimme paluuta Helsinkiin, kun eläkepäivät koittavat. Kun se hetki sitten koitti pari vuotta sitten, totesimme, että Helsinkiin pääsee kätevästi junalla aina kun haluaa. Ja niin jäimme edelleen Keravalle.”

S. T.:

“Asuin Keravalla 2016-2020 ja minulle jäi lämmin kuva koko kaupungista. Lukuisat kaikenikäisille sopivat ja värikkäät tapahtumat ja hauskat polut ja yksityiskohdat houkuttelevat käymään säännöllisesti edelleen. Erityisesti mieleeni jäivät kaupungin laadukkaat ja helpostilähestyttävät julkiset palvelut. Hammaslääkärissä käyminen on aina ollut minulle vaikeaa, mutta Keravalla ystävälliset ja ymmärtävät lääkärit ja hoitajat auttoivat minua pääsemään yli pelostani. Käyn edelleen hammaslääkärillä vain Keravalla, koska siellä voin luottaa siihen, ettei kiire mene koskaan kunnioittavan kokemuksen edelle. Valtava kiitos siitä!”

S. T.:

“Asuin Keravalla veljeni kanssa. Muutin itse pois muutama vuosi sitten, mutta veljeni jäi Keravalle. Valitettavasti hän menehtyi yllättäen 26-vuotiaana viime kesänä. Tapahtuma järkytti tietysti koko perhettä, mutta meitä lohdutti muun muassa se miten hienosti kaikki järjestelyt sujuivat Keravalla. Kaikki tahot seurakunnasta hautaustoimistoon ja kukkakauppaan olivat ammattitaitoisia, ystävällisiä ja vilpittömiä.

Meitä autettiin aktiivisesti koko prosessin läpi ja meidät on tunnistettu ja kohdattu lämmöllä vielä jälkikäteenkin. Pappi otti asian aidosti omakseen ja kanttori sovitti hautajaisia varten haluamamme kappaleen, vaikka se oli hyvin poikkeuksellinen. Hautaustoimisto opasti meitä alusta loppuun ja järjesti kaiken toiveidemme mukaan. Kukkakaupasta vastattiin puheluihini ja ailahteleviin toiveisiini useita kertoja ja kaikki oli lopulta kauniimpaa kuin uskalsin toivoa. Hautausmaa on kaunis ja auringonlasku osuu veljeni hautapaikalle lähes runollisesti.

Tarina on tietysti katkeransuloinen, mutta ikävästä tilanteesta tehtiin Keravalla meille mahdollisimman arvokas. Olemme pohjattoman kiitollisia kaikille osallisille. ❤️”

Sirpa Tikkanen-Hell:

“Synnyin Savosta töiden perässä Keravalle muuttaneiden vanhempien lapseksi – ja olen edelleen täällä. Työvuosiakin on Keravalla kertynyt jo monta. Ja kaikki ne näköalapaikalla, keravalaisissa kouluissa!

Luottamukseni (keravalaisiin) opettajiin on säilynyt kautta vuosien. Niin myös ilo oppilaista, usein välittömistä ja aktiivisista, vaikkakin välillä levottomista. Lasten luottamus on jotain, mikä palkitsee arjen haasteissakin. Itse olen tallentanut ne useat kiitokset, jotka lukuvuoden päätteeksi sain: “olet paras opettaja ikinä”. Ja kummasti myös monet kollegani saivat samansisältöisen kiitoksen!

Oman lisänsä tuovat eri kulttuureista tulleet oppilaat. Meillä on jokaisena koulupäivänä kouluissa melkoinen kulttuurinen ja kansainvälinen kattaus, jolloin kansainvälisyys on luontevasti osa koulujen ja oppilaiden arkea. Hyvä me!

Jatkakaamme kesää ja juhlavuoden viettoa iloisina keräten voimia seuraavaan. Uuteen lukuvuoteen on vielä matkaa, vaikka tänään, kesäkuun 16. päivä, kilahti sähköpostiin mainoksia ensimmäisistä koulutarvikkeista! Maltetaan vielä hetki; uusi lukuvuosi tulee sitten, kun on tullakseen!”

Keravan Väinämöinen:

“Kivikautinen Kerava!

Kalevi Keravalainen,
Väinämöiseksi nimetty

Konsa päättyi jäinen kausi,
kukoisti perillä pohjan
– kivikautinen Kerava!

Jokilaakson rantamailla
Kirsi ja ”Retu Kivinen”
asustivat vuorotellen
Jaakkolassa, Kaskelassa,
– avovankilan alalla,
missä kulloinkin majaili
-saalis; hylkeitä, kaloja!

Pronssi- ja ”teräs”ajoilta
– asumukset aikalaisten
ovat vielä toistaiseksi
– teillä tietymättömillä,
mutta varmaan, arvatenkin,
Ahomaan asuinsijoilla
– joku ainakin käväisi!

Keskiaika konsa koitti,
ikivanhat ystävykset
Kervo, Sibbo riitelivät,
– vieläpä todistetusti,
pitkään raukoista rajoista
– kuin susi, varg ja vasikka!

Pienenpienen paikkakunnan,
arvon Kervoon l. Keravan,
– Yli- ja Alikyläiset,
la-, lä-loppuiset ”beverly hillssit”:
Haka-, Jurva-, Jaakko-, Olli-,
Inki-. Jäspi-. Nissi-, Heikki-
sekä fiinit Postlar, Skogster
olivat Sipoon osia,
kunnes sitten armon vuonna
yksi-kuusi-neljä-kolme
Tuusulan papit, pahaiset,
– Keravan omakseen saivat!

Entisaikojen kulussa
kahta seudun kartanoa,
– Kervo-Humleberg, Lapila,
ovat hallinneet, jalosti,
monet mahtavat inehmot;
– suvut, ylväät yhdyskunnat!

Humlebergistä pitivät
ratsumestari Berendes,
(sittemmin nimellä Stålhjelm),
von Schrowe -popula, -klaani,
”kauppias” Johan Sederholm,
Otto Nassokin, ritari,
Jaekell-suku, Jalotus,
Kervo-stad, Moring, muut jotkut!

Lapila-Gård oli omana
– vainen hetken pienenpienen.
Tiedossa on ajalta siltä
– Yrjö T, Lapilan Yrjö!

Pikaisesti, armon vuonna
yksi-kuusi-neljä-nolla,
se liitettiin, tai se liittyi,
– Humlebergin sektoriksi!

Sen osti suku Sevenin,
jonka jälkeen se ”hajosi
– palasiksi pienoisiksi”!

Sevenin suvun perästä
kartanoa kaunistivat
J Tallberg ja L Krogius,
kunnes sen omaksi osti
– Kerava-köping, tuo kuulu!

Kerava kovin kehittyi
kera rautaisten hevosten,
– kanssa katkuisten junien,
konsa saatiin raiteet, kiskot,
ensimmäisenä välille,
– Stadi ja Tavastehuussi!

Kohta nousivat kylille
tiili- ja sementtiruukit,
höyryiset olutpanimot,
– Pekka Kettusen keralla,
(toki Koff ei aivan oitis),
kumi- ja kalossiruukki,
jossa lain ”kuvaa kalossin”
ei milloin, mihinkään, tehty,
kuuluisa puu-. seppätehdas,
joka, usko taikka ällös,
– puuseppiä ei se tehnyt!

Vaan, huh, ykskaks yllättäen
kalusteita ja kaluja
Arkadia-kukkulalle,
Lohikosken, Eero Lehden
– ynnä muiden, peffan alle!

Orno pitkään toi valoa
rahvaalle ja ruhtinaille
– Suomessa ja ulkomailla!

Kerava-köping, tuo kelpo,
kovin Korsoa rakasti,
mutta ”Vantaa”, vahvempana,
(stadilainen maalaiskunta)
– sen surutta vei, varasti!

Sampola oli aluksi
Kerava-köpingin keskus,
mutta keskusta, ketale,
ylitti radan äkisti,
– länteen loikkasi idästä!

Ajan hiljaa vaihtuessa
savipolkujen sijalle
saatiin tuskalla ja työllä
– kävelykadut, kas, puusta!

Ja tulihan se lopulta;
kivinen kävelykatu
– sentään, kattamattomana!

Melko kauan, kauan sitten,
– näillä mailla, Pohjolassa,
kukoisti kuningaskunta,
– Tusby-Tuusula -niminen!

Tusbyn raukoilla rajoilla,
– syrjässä, takapihalla,
vietti ”rauhaista” eloa,
– Kerava, ”kyläpahanen”!

Sitten vuonna kaksi-neljä,
– kuni vanhassa sadussa,
heräsi ”kyläpahanen”
– kuni Ruusunen, unesta!

Oli entinen ohitse,
– alkoi arki ja aherrus!

Kulussa työn, ahkeruuden,
– satavuotisen savotan,
sivistyi Kerava, Kervo,
– kohosi jo kaupungiksi!

Kaupungiksi asti aivan
Kerava-köping kohosi
vuonna seitsemän-ja-nolla,
mikä sai sen ylpeäksi,
– sisään vatsan, pystyyn leuan!

Valokeila valtakunnan
osui kohdalle Keravan
konsa aivan alkupäässä
Jaakkola sai kontollensa
siihen asti mahtavimmat,
– kolmannet Asuntomessut!

Tänään, tässä ja nyt vuonna
– kaksi-nolla-kaksi-neljä
kaupunki, ”kyläpahanen”,
– Kerava, tosi suloinen,
juhlii pitkään, ja isosti,
– kynsilaukkaa, sen hajua,
sirkusta, ikääntymistä,
Sinkkaa ja Teatteria,
– purkutaidetta ominta,
kirkollisia veneitä,
järvetöntä kaupunkia,
– kuntaa melkein liikkuvinta,
olympiasankaria,
ja nen-loppujohtajia.
joista tiedämme me kaikki
– herrat Härkö-, Kettu-, Suomi-!

Paqvalin oli pidetty,
ja Matti-, la-loppuisena!

Ohi on nyt näillä mailla
ponnistus suloinen, pitkä,
satavuotinen savotta,
– kauppalasta kaupungiksi!

Raja railona takana,
– tulevaisuus nyt edessä,
pyrkii kaupunki kovasti
satumaaksi, Eedeniksi,
– Suomen parhaaksi alaksi!

Siihen työntävät, vetävät,
ainakin nyt toistaiseksi
– porkkanalla ja kepillä
Keravan omat epelit,
– osaajat erinomaiset:

Mari, Päivi, Erkki, Erkki,
Juhani, Pia, Elina,
Karoliina, Lauri, Liisa,
Cemal, Shamsul, H-Maria,
Samuli, Samuli, Jukka,
Sini, Sanna, Kim ja Iiro!

Timo, Tuukka, Tuomo, Tuula,
Jüri, Airi, Harri, Harri,
Nina, Nelli, Inna, Aila,
Juha, Lahja, Anne, Pentti,
Toni, Jouni, Markku, Markku,
Säde, Milka, Terhi, Miikka,
Tero, Merja, Martti, Marja,
Laura, Päivi ynnä Leena!

Hyvää jatkoa eloonne,
täällä kaupungin kaduilla,
– palleilla poliittisilla!

Osananne olkoon onni,
sillä, varsin tunnetusti,
tuskainen voi taival olla,
– täynnä piikkejä, okaita!

Kuiske kuuluu sieltä, täältä:
Avuksi ota Jalotus,
”Kestävän elämän liike”
joka pyrkii, vihreästi,
kohti suuntaa saasteetonta,
– yksinkertaista eloa!

Tavoite ei sentään sillä
– kivikautinen Kerava,
alkuaikojen tilanne,
– vaan ”vain” Telluksen pelastus!”

Lähteet: Facebook /Keravan kaupunki / historia ja kirjoittajan muisti sekä mielikuvitus