Kirjaston historia

Keravasta tuli kauppala vuonna 1924. Jo ensimmäisenä toimintavuonnaan tulevan vuoden talousarviota laadittaessa Keravan kauppalanhallitus varasi kirjaston perustamista varten 5 000 markan määrärahan, josta valtuusto vähensi 500 markan avustuksena Keravan Työväenyhdistyksen kirjastolle.

Ensimmäiseen kirjastotoimikuntaan valittiin Einari Merikallio, savenvalajanpoika Onni Helenius, asemapäällikkö E.F. Rautela, opettajatar Martta Laaksonen ja konttoristi Sigurd Löfström. Vastavalittu toimikunta määrättiin ryhtymään heti toimenpiteisiin kauppalankirjaston perustamiseksi. Toimikunta kirjasi, että “asia on siksi tärkeä ja elinehtoinen paikkakunnan sivistyselämälle, että työtä ja uhrauksia säästämättä on pyrittävä luomaan Keravalle niin voimaperäinen ja hyvin järjestetty sekä puolue- ynnä muihin eroavaisuuksiin katsomatta kaikkia paikkakuntalaisia tyydyttävä ja puoleen vetävä kirjasto kuin mahdollista”.

Kirjaston säännöt laadittiin Valtion kirjastotoimikunnan maaseudun kirjastoja varten tekemän mallisäännöstön mukaan, joten Keravan kunnallinen kirjastotoimi muotoutui alusta alkaen valtakunnallisen, valtion avustusten ehdot täyttävän kirjastoverkon osaksi.

Sopivan tilan löytäminen kirjastolle on Keravalla ollut aina vaikeaa. Lehti-ilmoituksella saatiin syyskuun alusta lähtien vuokratuksi kirjastolle kamarilämmityksen, valaistuksen ja siivouksen kera lähellä asemaa sijaitsevan Vuorelan huvilan alakerrasta 250 markan kuukausivuokralla. Huoneen kalustus saatiin Keravan Teollisuudenharjoittajain sivistysrahastostaan lahjoittamalla 3000 markalla, joka käytettiin kirjahyllyyn, kahteen pöytään ja viiteen tuoliin. Huonekalut valmisti Keravan Puusepäntehdas.

Ensimmäiseksi kirjastohoitajaksi lupautui opettajatar Martta Laaksonen, joka kuitenkin erosi jo parin kuukauden kuluttua. Syyskuun alussa tehtävän otti hoitaakseen entinen opettajatar Selma Hongell. Lehdessä oli kirjaston avaamisesta iso ilmoitus, jossa uusi tieto- ja sivistyslähde suljettiin “kauppalan yleisön lämpöiseen suosioon”.

Maanviljelyn osuus oli Keravalla kirjaston alkuaikoina vielä huomattava. Eräs maanviljelijä esittikin Keski-Uusimaassa toivomuksen, että kirjastoon olisi saatava myös maatalousaiheista kirjallisuutta ja toive toteutuikin.

Lastenkirjoja ei kirjastossa alkuvaiheessa ollut ollenkaan ja nuortenkirjojakin vain muutama. Kokoelmia täydennettiin vain korkeatasoisella tietokirjallisuudella ja kaunokirjallisuudella. Sen sijaan Keravalla oli toiminut 1910–192020-luvuilla Petäjän talossa yksityinen lastenkirjasto, jossa oli yli 200 nidettä.

Oman kirjastotalonsa Keravan kaupunginkirjasto sai vuonna 1971. Siihen asti kirjasto oli kuin evakkoreki, se ehti 45-vuotisen toimintansa aikana sijaita kymmenessä eri paikassa ja lukuisat muut sijoituspaikat herättivät kovasti keskustelua.

Kirjaston ensimmäinen vuokrasopimus Wuorelan talon yhteen huoneeseen vuonna 1925 uusittiin vuodeksi eteenpäin vuokra-ajan umpeuduttua. Kirjaston johtokunta oli huoneeseen tyytyväinen, mutta omistaja ilmoitti korottavansa vuokraa 500 markkaan kuukaudessa ja kirjaston johtokunta ryhtyi etsimään uusia tiloja. Ehdolla olivat muun muassa Ali-Keravan koulu ja herra Vuorelan kellari. Kirjasto muutti kuitenkin neiti Mikkolan Helleborgin tien varrella sijaitsevaan huoneeseen.

Jo seuraavana vuonna neiti Mikkola tarvitsi huoneen omaan käyttöönsä ja taas etsittiin tiloja. Tarjolla oli huone Keravan työväenyhdistyksen talosta, Keravan Sähkö Oy:n rakenteilla olevista tiloista ja Liittopankkikin tarjoili kirjastolle tilaa, joka kuitenkin oli liian kallis. Kirjasto muuttikin herra Lehtosen taloon Valtatien varteen 27 neliömetrin suuruiseen tilaan, joka kuitenkin osoittautui liian pieneksi vuonna 1932.

Kirjaston johtokunnan mainitsema herra Lehtonen oli Aarne Jalmar Lehtonen, jonka kivinen kaksikerroksinen talo sijaitsi Ritaritien ja Valtatien risteyksessä. Talon alakerrassa oli vesijohtoliikkeen verstas ja paja, yläkerrassa asuntoja ja kirjasto. Kirjaston johtokunnan puheenjohtaja sai tehtäväkseen tiedustella isompaa tilaa, jossa ehkä olisi kaksi huonetta, eli lukusali erikseen. Vuokrasopimus solmittiin sitten kauppias Nurmisen 63 neliömetrin huoneeseen Huvilatien varrelle.

Talo siirtyi kauppalan haltuun vuonna 1937. Tällöin kirjasto sai lisätilaa niin, että sen pinta-ala lisääntyi 83 neliömetriin. Lastenosaston perustamistakin pohdittiin, mutta asia ei edistynyt. Huoneistokysymyskin tuli jälleen kerran ajankohtaiseksi vuonna 1940, kun kauppalanhallitus tiedotti kirjaston johtokunnalle aikomuksestaan siirtää kirjasto Yli-Keravan kansakoululla olevaan vapaaseen huoneeseen. Kirjaston johtokunta vastusti asiaa kovasti, mutta silti kirjasto joutui muuttamaan niin sanottuun Puukouluun.

Osa Keravan yhteiskoulun tiloista tuhoutui vuonna 1941. Keravan kirjastokin sai kokea sodan kauhut, kun kirjaston ikkunasta osui konekiväärin luoti 3.2.1940 lukusalin pöytään. Kirjastolle tuli sodasta muutakin haittaa kuin vain yksi luoti, sillä kaikki puukoulun tilat tarvittiin opetuskäyttöön. Kirjasto joutui kuin joutuikin Ali-Keravan kansakouluun, jota kirjaston johtokunta oli useaan otteeseen pitänyt liian syrjäisenä paikkana.

Sotavuosien puupula katkaisi kirjaston säännöllisen toiminnan syksyllä 1943 ja Ali-Keravan koulunkin kaikki tilat otettiin koulukäyttöön. Huoneeton kirjasto pääsi muuttamaan Palokunnan talolle vuoden 1944 alussa, mutta vain puoleksitoista vuodeksi.

Kirjasto muutti jälleen, nyt ruotsalaiselle alakoululle, vuonna 1945. Lämmitys aiheutti taas huolia, sillä kirjaston lämpötila oli usein alle 4 astetta ja kirjastontarkastajakin puuttui asiaan. Hänen huomautuksensa ansiosta kauppalanhallitus korotti kirjaston lämmittäjäsiivoojan palkkaa, niin että huonetta voitiin lämmittää jopa päivittäin.

Koulut kirjaston sijoituspaikkoina jäivät aina kestoltaan lyhyiksi. Muuttouhka kohdistui kirjastoon jälleen kerran toukokuussa 1948, jolloin ruotsinkielinen ja suomenkielinen koulutuslautakunta anoi kirjaston tiloja takaisin ruotsalaisen koulun käyttöön. Kirjaston johtokunta ilmoittikin kaupunginhallitukselle suostuvansa muuttoon, jos vastaavat tilat löytyvät muualta. Tällä kertaa kirjaston johtokuntaa, harvinaista kyllä, uskottiin ja kirjasto sai jopa lisätilaa koulun eteisestä, jonne sijoitettiin käsikirjasto ja tietokirjallisuutta. Kirjaston nelipinta-ala kasvoi 54 neliömetristä 61:een. Ruotsalainen alakoulu vain jaksoi painostaa kaupunkia saadakseen tilat itselleen.

Lopulta kauppalanhallitus päätti osoittaa kirjastolle tilat kauppalantalosta. Paikka oli hyvä, kirjastolla oli kaksi huonetta, pinta-alaa oli 84,5 neliömetriä. Tila oli uusi ja lämminkin. Siirtopäätös vain oli väliaikainen, joten kirjaston siirtämistä keskustan kansakouluun, joka oli rakenteilla, suunniteltiin. Johtokunnan mielestä kirjaston sijoittaminen koulun kolmanteen kerrokseen ei ollut järkevää, mutta kauppalanhallitus pysyi päätöksessään, jonka kumosi vasta Keskuskoulun johtokunnan kirjelmä, jossa kirjastoa ei haluttu kouluun.

Vuoden 1958 aikana kirjaston tilanahtaus alkoi olla sietämätöntä ja kirjaston johtokunta anoi kirjaston vieressä sijaitsevan talonmiehen saunan yhdistämistä kirjastoon, mutta rakennuslautakunnan tekemien laskelmien mukaan ratkaisu olisi tullut aivan liian kalliiksi. Oman erillisen kirjastosiiven rakentamista kauppalantaloon alettiin suunnitella, mutta kirjaston johtokunnan tavoitteeksi tuli kuitenkin oman rakennuksen aikaansaaminen.

Keravan kauppalassa oli 1960-luvun puolivälissä vireillä keskustasuunnitelman laatiminen, johon sisältyi myös kirjastorakennus. Kirjastolautakunta esitti rakennustoimistolle Kalevantien ja Kullervontien välistä maa-aluetta rakennuspaikaksi, koska toinen vaihtoehto, Helleborgin mäki ei ollut toiminnallisesti yhtä sovelias. Lautakunnalle esitettiin edelleenkin erilaisia väliaikaisratkaisuja, mutta lautakunta ei niihin suostunut, koska se pelkäsi väliaikaisratkaisujen siirtävän uudisrakennusta kaukaiseen tulevaisuuteen.

Kirjastotalon rakennuslupaa ei saatu opetusministeriöltä ensimmäisellä kerralla, koska kirjasto oli suunniteltu liian pieneksi. Kun suunnitelmaa oli laajennettu 900 neliömetriin, lupa heltisi opetusministeriöstä vuonna 1968. Vieläkin asiaan tuli mutka matkaan, kun kauppalanhallitus pyysi yllättäen kirjastolautakunnalta lausuntoa siitä, että kirjasto sijoitettaisiinkin väliaikaisesti, mutta vähintään kymmeneksi vuodeksi, suunnitteilla olevan työväenyhdistyksen toimitalon toiseen kerrokseen.

Maire Antila toteaa pro gradu -tutkielmassaan, että “kunnanhallitus ei ole kirjastoasioihin ja kirjaston kehittämiseen paneutunut erikoiselin kuten kirjastolautakunta on. Hallitus pitää usein muita kuin kirjastokohteita tärkeämpinä investointitavoitteina.” Lautakunta vastasikin hallitukselle, että rakennusluvan saaminen tulevaisuudessa olisi luultavasti mahdotonta, kirjasto joutuisi valtionavun menettämisen vuoksi vaikeuksiin, henkilökunnan taso laskisi, kirjaston arvostus heikkenisi, eikä kirjasto voisi enää toimia koulukirjastona. Kirjastolautakunnan mielipide voitti, ja uusi kirjasto valmistui 1971.

Keravan kirjastotalon suunnitteli Oy Kaupunkisuunnittelu Ab:n arkkitehti Arno Savela ja sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Pekka Perjo. Kirjastotalon sisustukseen kuuluivat muun muassa lasten osaston värikkäät Pastilli-tuolit, hyllyköt muodostivat rauhallisia lukusoppia ja hyllyt olivat kirjaston keskiosassa vain 150 cm korkeita.

Uusi kirjasto avattiin asiakkaille 27.9.1971. Koko Kerava näytti lähteneen taloa katsomaan ja tekniselle uutuudelle, lainauskameralle, oli jatkuva jono.

Toimintaa oli runsaasti. Kansalaisopiston kirjallisuus- ja kynäilijäpiirit kokoontuivat kirjaston tiloissa, lasten elokuvakerho toimi siellä ja nuorille pidettiin yhdistettyä luovan liikunnan ja teatterikerhoa. Vuonna 1978 lapsille pidettiin yhteensä 154 satutuntia. Kirjastoon suunniteltiin myös näyttelytoimintaa ja edellä mainitussa pro gradussa todetaankin, että näyttelytoiminta kirjastossa käsitti taide-, valokuva-, esine- ynnä muita näyttelyitä.

Myös kirjaston laajennussuunnitelmat valmistuivat jo kirjastoa rakennettaessa. Määräraha kirjastotalon laajennuksen suunnittelun aloittamiseen oli varattu vuoden 1980 talousarvioon ja rakentamiseen kaupungin viisivuotisbudjetin vuosille 1983–1984. Laajennuksen kustannusennuste on 5,5 miljoonaa markkaa, totesi Maire Antila vuonna 1980.

Vuonna 1983 Keravan kaupunginvaltuusto hyväksyi kirjaston laajennuksen ja saneerauksen esisuunnitelman. Silloinen talonrakennusjaos teetti kirjaston suunnitelmista pääpiirustukset. Kaupunginhallitus haki valtionapua vuosina 1984 ja 1985. Rakentamislupaa ei kuitenkaan vielä myönnetty.

Laajennussuunnitelmissa vanhaan kirjastoon oli lisätty kaksikerroksinen osa. Laajennuksen toteuttamista lykättiin, ja monenlaiset uudet suunnitelmat alkoivat kilpailla vanhan kirjaston laajentamisen kanssa.

Kirjastoa suunniteltiin 90-luvun alussa niin kutsuttuun Pohjolakeskukseen, joka ei koskaan toteutunut. Saviolle oltiin Savion koulun laajentamisen yhteydessä perustamassa sivukirjastoa. Sekään ei toteutunut. Vuonna 1994 valmistunut raportti Kirjaston tilahankevaihtoehdot tutki keskustan eri kiinteistöjä kirjaston sijoitusvaihtoehtoina ja päätyi tarkastelemaan näistä tarkimmin Aleksintoria.

Vuonna 1995 valtuusto päätti yhden äänen enemmistöllä kirjastotilojen hankkimisesta Aleksintorilta. Tätä vaihtoehtoa suositteli myös työryhmä, joka teki selvityksen ammattikorkeakoulun rakentamiseen liittyvistä asioista. Raportti valmistui tammikuussa 1997. Tähän kirjastohankkeeseen myönnettiin valtionosuus. Hankkeen toteuttaminen viivästyi valitusten vuoksi, ja kaupunki luopui suunnitelmistaan sijoittaa kirjasto Aleksintorille. Oli uuden työryhmän aika.

Kaupunginjohtaja Rolf Paqvalin asetti 9.6.1998 työryhmän selvittämään kaupungin kirjastotoiminnan kehittämistä ja yhteistyötä kirjaston viereen valmistuvaan Keski-Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymän uudisrakennukseen sijoittuvien oppilaitosten kanssa.

Raportti valmistui 10.3.1999. Työryhmä suositteli kirjaston nykyisten tilojen laajentamista vuoteen 2002 mennessä siten, että kirjastotilojen kokonaismääräksi tulee noin 1500 hyötyneliömetriä.
Sivistystyön lautakunta piti kokouksessaan 21.4.1999 ehdotettua tilaa alimitoitettuna ja jopa 3000 hyötyneliömetrin kirjastoa mahdollisena. Lautakunta päätti muun muassa, että kirjastotilojen suunnittelemista on jatkettava tarkemmilla tilasuunnitelmilla ja -laskelmilla.

Valtuutettujen enemmistö teki 7.6.1999 valtuustoaloitteen rahoituksen varaamisesta kirjaston laajennukseen. Viransijainen kaupunginjohtaja Anja Juppi asetti samana vuonna 27.7. työryhmän ohjaamaan hankesuunnitelman laatimista. Hankesuunnitelma, jossa vertailtiin kolmea eri laajennusvaihtoehtoa, luovutettiin kaupunginjohtajalle 9.9.1999.

Sivistystyön lautakunta päätti 5.10. esittää kaupunkitekniikan johtokunnalle ja kaupunginhallitukselle laajimman vaihtoehdon toteuttamista. Kaupunginhallitus päätti 8.11. esittää kirjaston suunnitteluun varatun määrärahan pitämistä vuoden 2000 talousarviossa ja hankesuunnitelman laajimman kirjastovaihtoehdon – 3000 hyötyneliömetriä – toteuttamista.

Kaupunginvaltuusto päätti 15.11.1999, että kirjaston laajennus toteutetaan laajimman vaihtoehdon mukaisesti ja valtionosuus anotaan sen mukaisesti valtuuston puheenjohtajan painottaessa: “Näin merkittävän päätöksen valtuusto tekee yksimielisesti.”

• Maire Antila, Kirjasto-olojen kehittyminen Keravalla. Kirjastotieteen ja informatiikan pro gradu -tutkielma. Tampere 1980.
• Rita Käkelä, Työväenaatteellinen tietokirjallisuus Keravan työväenyhdistyksen kirjastossa vuosina 1909–1948. Kirjastotieteen ja informatiikan pro gradu -tutkielma. Tampere 1990.
• Keravan kaupungin työryhmäraportit:
• Raportti kirjaston lähivuosien tilajärjestelyistä. 1986.
• Tietopalvelun kehittäminen. 1990.
• Kirjaston tilahankevaihtoehdot. 1994.
• Ammattikorkeakoulu Keravalle. 1997.
• Kirjastotoimintojen kehittäminen. 1999.
• Keravan kaupunginkirjasto: hankesuunnitelma. 1999.
• Kyselytutkimus: Keravan kaupunginkirjasto, Kirjaston palvelututkimus. 1986
• Kilpailuohjelma: Arvostelupöytäkirja. Avaa arvostelupöytäkirja (pdf).